Ruokavalioni skannaus kertoo armottomasti hyvät ja huonot puolet. Ensin ne hyvät. Syön monipuolisesti: vihanneksia, marjoja, hedelmiä, kuitupitoista leipää, puuroa ja kevytmaitotuotteita päivittäin. Proteiininlähteenä minulla on useammin liha kuin kala. Hyvänä lisänä olisivat pavut, herne, soija ja tietysti kananmuna. (Onko sienissä proteiineja? Niitäkin syön kun sille päälle satun.) Viime aikoina olen leiponut ahkerasti, mutta luulenpa, että vaikka kananmuna on yksi leipomusteni ainesosa, itse tekeleet eivät terveysnormeja täytä :)
I huomio: voisi tehdä munakasta ja korvata eväsleipien leikkele keitetyllä kananmunalla.

Kalan syöntiä pitäisi lisätä, kohta on talvi taitettu enkä ole kokenut D-vitamiinilisää tarvitsevani, mutta silti pidän kalan asemaa tärkeänä ja harmittaa, etten syö sitä niin usein. Ei tule laitettua kotonakaan, vaan syön lähinnä työpaikan ruokalassa kalaa. Kunnianhimoinen tavoitteeni on, että ravintoloissa käydessäni koitan suosia kala-ateriaa. II huomio: lisää kalaa.

Lihan/kalan lisukkeena pidän enemmän riisistä ja pastasta kuin perunasta. Käyttämäni pasta on täysjyvää, riisit maukkaita itämaisia, joten tämä pitäisi olla kunnossa, nopeat hiilihydraatit eivät uhkaa lounaslautasellakaan. Perunasta saa muunneltua tosi maukkaita lisukkeita keitinperunoiden asemasta, mutta pitäisi nähdä se vaiva. III huomio: vaihtelua perunasta.

Rasvana käytän ruuanlaitossa oliivi- tai rypsiöljyä ja leivän kanssa oivariinia. Suhde on mielestäni kohdallaan. En käytä raskaita salaatinkastikkeita tms. vaan pirskotan päälle öljyä ja yrttejä. Näillä mausteilla salaatti on sanan oikeassa merkityksessä terveellistä ja raikasta.

Löytyi siis hyviä puolia. Mutta ne huonot, eli niin kuin monilla muilla: piilorasva ja -sokeri! Niiden määrä alas, se on tyly tuomio. Se on totta, että makean syömiseen sorrun liian usein. Kohdallani se tarkoittaa käytännössä karkkia. Viinereitä ja munkkeja ym. perinteisiä kaloripommeja en syö oikeastaan ollenkaan. Ne maistuvat mielestäni liian teollisilta ja sitä paitsi olen aika pihi käymään kahviloissakaan, jossa kahvi/teekupponen yksinäänkin maksaa aivan tolkuttomasti. Viinerittömyydestä piste minulle, eikö vaan. Tämä piste saattaa kyllä nollautua kun mainitsin leipovani mielellään itse. Toinen heikkouteni ovat suolaiset naksut. Tosin tätä kirjoittaessani muistan, että kotona ei ole sipsejä syöty moneen viikkoon. Hyvä me! Suosin popcorneja ja niitä salsaan dipattavia "natsoja" tästä eteenkin päin. Parjattujen hampurilaisten ystävä en ole ollut oikein koskaan, syynä lössö sämpylä, teollinen eltaantunut rasva-aromi ja pihvi, jota ei tohtisi lihaksi uskoa. Muut pikaruuat (pizza, kebab, takot, paistinperunat) sitten maistuisivatkin, mutta käymme todella harvoin ulkona syömässä ja vielä harvemmin joutuu turvautumaan pikaruokalaan syömään nopeasti jotain "pientä". Nyt on vaan ollut ilmassa sitä, että kun mies on pitkälle iltaan töissä, saatan sitten heikkouksissani toivoa, että hän toisi jotain syöpöteltävää samalla kun ajaa kotiin. Tänään onkin tulikoe, että selviääkö tämän illan jännärijaksosta ilman että syödään samalla jotain... IV huomio: naksut ja karkit vähemmälle.

Karkkipäivää olen joskus viettänyt, mutta sitten lipsuu ja huomaa viettävänsä kokonaista karkkiviikonloppua. Karkkilakko tehoaa parhaiten. Lievennettynä versiona olen ollut pelkässä ostolakossa, mutta syömälakkokin onnistuu. Samalla säästyy tietysti selvää rahaa, puhumattakaan siitä, että hampaat kiittävät. Hampaani ovat todella hyvässä kunnossa, sillä hoidan ne hyvin. Tätä karkkiasiaa miettiessäni olen kyllä tullut siihen lopputulokseen, että sitten kun olen raskaana, en söisi karkkia. Painoa tulee varmasti muutenkin, ja hammasongelmat haluan estää. Toivottavasti itsekuria löytyy. Sitä paitsi lapsillekin aion olla tiukkana, että milloin karkkia syödään. (Ja isovanhemmille opetettava, etteivät syötä selän takana makeaa lapsille.) Joten täytyyhän sitä itse elää niin kuin opettaa, että olisi uskottava lasten silmissä. Luulen, että tämä jälkimmäinen  toimii parhaana kannustimena itselläni.