maanantai, 13. maaliskuu 2006

Mato ryppyilee

Elämä ei niinkään, jos niinkseen tulee. Onnannut ei ole vielä, mutta nythän ne mahdollisuudet paranevat. (En löydä tähän hätään sitä tilastoa, jonka mukaan  kolmen ensimmäisen yrityskuukauden aikana tulee raskaaksi n. 60 %, puolen vuoden yrityksen jälkeen jo 70-80% ? ja n. vuoden yrityksen jälkeen 90 % pareista. Tarkemmat luvut saa korjata!) Neljäs kerta lähtee ja tästä kierroksesta ei voi joululahja enää paremmaksi tulla! Vaikka miten olisi ettei kalenteriin päin kurkkisi, sitä laskee vaikka sormia apunaan käyttäen alustavaa ajankohtaa, jolloin toivottu joululahja pullahtaisi meidän syliin. Tästä saimme aivan loistavan kiertoilmauksen, eli lähiaikoina alamme jouluvalmistelut. Jouluihmisenä kun minut tiedetään, tuttavapiiriä ei se varmaankaan kummastuta.

Niin tuosta madosta. Jostain syystä se vaan kasvaa pituutta, eikä ala kiertoa uudelleen 28 vuorokauden pätkissä niin kuin itse teen (ainakin teoriassa.) Taidan kaapata sen vaan tähän merkintään ja valistan itseäni, että nyt on siis kp4/28-29. Kunpa saisin asettaa toisenlaisen laskurin tilalle tässä piakkoin! Vai olenkohan itse älynnyt jotain väärin kun luulin asentaneeni otollisen hedelmöitysajan laskurin? Nyt se vaan laskee laskemistaan. Huoh, onneksi ei ole isompaa ötökkäkammoa!
49403.jpg

Langanloppuja täytyy varmaan päivitellä näin jälkikäteen. Olen vaan ollut laiska ja saamaton viime aikoina vuodatuksessa. Muualla olen ollut kovinkin ahkera ja aikaansaava. Karkkilakko voi myös hyvin!
Kommentoi Lähettänyt: bebe06 - 13.3.2006 klo 14.03
Tunnisteet:

perjantai, 24. helmikuu 2006

Vihdoin aikaa kutimelle

Googlekin huomioi hienosti 41691.jpg curlingin! Olympialaislajeista ajattelin iltasella itsekin curlingia seurata, vaikken perässä vouhotakaan. Saapahan tahdittaa neuletyön loppumista.
Kommentoi Lähettänyt: bebe06 - 24.2.2006 klo 14.53
Tunnisteet:

torstai, 23. helmikuu 2006

Paljon puhetta ruuasta

Ruokavalioni skannaus kertoo armottomasti hyvät ja huonot puolet. Ensin ne hyvät. Syön monipuolisesti: vihanneksia, marjoja, hedelmiä, kuitupitoista leipää, puuroa ja kevytmaitotuotteita päivittäin. Proteiininlähteenä minulla on useammin liha kuin kala. Hyvänä lisänä olisivat pavut, herne, soija ja tietysti kananmuna. (Onko sienissä proteiineja? Niitäkin syön kun sille päälle satun.) Viime aikoina olen leiponut ahkerasti, mutta luulenpa, että vaikka kananmuna on yksi leipomusteni ainesosa, itse tekeleet eivät terveysnormeja täytä :)
I huomio: voisi tehdä munakasta ja korvata eväsleipien leikkele keitetyllä kananmunalla.

Kalan syöntiä pitäisi lisätä, kohta on talvi taitettu enkä ole kokenut D-vitamiinilisää tarvitsevani, mutta silti pidän kalan asemaa tärkeänä ja harmittaa, etten syö sitä niin usein. Ei tule laitettua kotonakaan, vaan syön lähinnä työpaikan ruokalassa kalaa. Kunnianhimoinen tavoitteeni on, että ravintoloissa käydessäni koitan suosia kala-ateriaa. II huomio: lisää kalaa.

Lihan/kalan lisukkeena pidän enemmän riisistä ja pastasta kuin perunasta. Käyttämäni pasta on täysjyvää, riisit maukkaita itämaisia, joten tämä pitäisi olla kunnossa, nopeat hiilihydraatit eivät uhkaa lounaslautasellakaan. Perunasta saa muunneltua tosi maukkaita lisukkeita keitinperunoiden asemasta, mutta pitäisi nähdä se vaiva. III huomio: vaihtelua perunasta.

Rasvana käytän ruuanlaitossa oliivi- tai rypsiöljyä ja leivän kanssa oivariinia. Suhde on mielestäni kohdallaan. En käytä raskaita salaatinkastikkeita tms. vaan pirskotan päälle öljyä ja yrttejä. Näillä mausteilla salaatti on sanan oikeassa merkityksessä terveellistä ja raikasta.

Löytyi siis hyviä puolia. Mutta ne huonot, eli niin kuin monilla muilla: piilorasva ja -sokeri! Niiden määrä alas, se on tyly tuomio. Se on totta, että makean syömiseen sorrun liian usein. Kohdallani se tarkoittaa käytännössä karkkia. Viinereitä ja munkkeja ym. perinteisiä kaloripommeja en syö oikeastaan ollenkaan. Ne maistuvat mielestäni liian teollisilta ja sitä paitsi olen aika pihi käymään kahviloissakaan, jossa kahvi/teekupponen yksinäänkin maksaa aivan tolkuttomasti. Viinerittömyydestä piste minulle, eikö vaan. Tämä piste saattaa kyllä nollautua kun mainitsin leipovani mielellään itse. Toinen heikkouteni ovat suolaiset naksut. Tosin tätä kirjoittaessani muistan, että kotona ei ole sipsejä syöty moneen viikkoon. Hyvä me! Suosin popcorneja ja niitä salsaan dipattavia "natsoja" tästä eteenkin päin. Parjattujen hampurilaisten ystävä en ole ollut oikein koskaan, syynä lössö sämpylä, teollinen eltaantunut rasva-aromi ja pihvi, jota ei tohtisi lihaksi uskoa. Muut pikaruuat (pizza, kebab, takot, paistinperunat) sitten maistuisivatkin, mutta käymme todella harvoin ulkona syömässä ja vielä harvemmin joutuu turvautumaan pikaruokalaan syömään nopeasti jotain "pientä". Nyt on vaan ollut ilmassa sitä, että kun mies on pitkälle iltaan töissä, saatan sitten heikkouksissani toivoa, että hän toisi jotain syöpöteltävää samalla kun ajaa kotiin. Tänään onkin tulikoe, että selviääkö tämän illan jännärijaksosta ilman että syödään samalla jotain... IV huomio: naksut ja karkit vähemmälle.

Karkkipäivää olen joskus viettänyt, mutta sitten lipsuu ja huomaa viettävänsä kokonaista karkkiviikonloppua. Karkkilakko tehoaa parhaiten. Lievennettynä versiona olen ollut pelkässä ostolakossa, mutta syömälakkokin onnistuu. Samalla säästyy tietysti selvää rahaa, puhumattakaan siitä, että hampaat kiittävät. Hampaani ovat todella hyvässä kunnossa, sillä hoidan ne hyvin. Tätä karkkiasiaa miettiessäni olen kyllä tullut siihen lopputulokseen, että sitten kun olen raskaana, en söisi karkkia. Painoa tulee varmasti muutenkin, ja hammasongelmat haluan estää. Toivottavasti itsekuria löytyy. Sitä paitsi lapsillekin aion olla tiukkana, että milloin karkkia syödään. (Ja isovanhemmille opetettava, etteivät syötä selän takana makeaa lapsille.) Joten täytyyhän sitä itse elää niin kuin opettaa, että olisi uskottava lasten silmissä. Luulen, että tämä jälkimmäinen  toimii parhaana kannustimena itselläni.

Kommentoi Lähettänyt: bebe06 - 23.2.2006 klo 13.25
Tunnisteet:

keskiviikko, 22. helmikuu 2006

Vatsassa perhosia, ehkä myös toukka?

Tänään on kiertopäivä 19/28-29. Luulen taas tunnistaneeni tasan puolivälissä kiertoa ovulaationipistelyt mahassa. Viime viikolla en mitään outoja tuntemuksia ollut tuntevinani. Viikoloppuna oli pirskettä ja illallista, joihin liittyi tiettyjä odotuksia ja ilmassa oli pientä jännityksenpoikasta miten yksi työjuttuni menisi. Kaikki menikin kivasti ja isommatkin juhlat viety kunnialla läpi. Mahaa nipistelee jos oikein keskittyy. Painon tunnetta vatsassa esiintyy myös, ja ehkä todella lievää yökötystä? Vaikea olisikin sanoa, johtuuko viime päivien lievä närästys ja mahanippailut ajankohtaisesta projektistamme vai noista syöminkijuhlista, joista on kolme takana, ja yhdet pienimuotoiset vielä tulossa. Juhlissa pidättäydyin vesilinjalla, kun punaviiniä nautiskelin yhden lasillisen jo yhtenä iltana. Ajattelin, että jatkossakin yhden lasillisen saatan viikossa ottaa, ja tuota omaa "viikkoannostani" en sitten ylittäisi raskausaikaina missään tilanteessa. Hyvältähän pehmeä punaviini maistuu tunnelmallisessa illassa hyvässä seurassa.

Sitä sanotaan, että raskaana ollessaan ei saisi mitään uutta urheilulajia aloittaa, mutta liikkua pitää, se on selvä. Minua ei tarvitse liikkumaan käskeä, kävelen päivittäin paljon ja lisäksi käyn salilla/jumpassa ainakin kerran viikossa. Syömispuoli minua tässä huolettaakin!  Olen aina ollut ns. hyvä syömään, ja viime vuodet se on alkanut valitettavasti näkyä. Vyötäröni on normaali, mutta kaikki mitä syön menee reisiin! Turha vaan vaikertaa, nyt on hyvä syy tehdä pieni elintaparemontti.

(Siirsin ruoka-aiheisen vuodatuksen omaksi postaukseksi.)
Kommentoi Lähettänyt: bebe06 - 22.2.2006 klo 16.49
Tunnisteet:

lauantai, 11. helmikuu 2006

Voiiih, miten ihania!

Varustelu näköjään alkoi jo... Pehmopeppujen kaupasta löytyi kaikkea kivaa. Miehelle sanoin puolustukseksi, että ne on kummilapselle. En usko, että uskoi :)  
Kommentoi Lähettänyt: bebe06 - 11.2.2006 klo 12.21
Tunnisteet: